Vyöhyketerapian historiaa

Vyöhyketerapian jäljet johtavat tuhansien vuosien taakse. Moni seikka viittaa siihen, että se olisi ollut pitkälle kehittynyt lääketieteellinen oppi Egyptin vanhassa lääketieteessä, samoin Kiinassa ja Etelä-Amerikassa. Tunnetuksi länsimaissa vyöhyketerapian kuitenkin teki amerikkalainen lääkäri William Fitzgerald, joka tutustui Maya-intiaanien lääkintämenetelmiin ja kokosi aineiston kirjaksi “Zone therapy” v. 1912. Tri Fitzgeraldin oppilas, hieroja Eunice Ingham kehitti edelleen tätä “jalkavyöhykeoppia” ja toi menetelmän tunnetuksi myös pohjoismaissa. Tätä menetelmää käytetään vielä paljon tänäkin päivänä, mutta monet ovat lähteneet kehittämään menetelmää eteenpäin.

Ensimmäinen vyöhyketerapian kehittäjä, jolle on myönnetty luonnonlääketieteen tohtorin arvo, on norjalainen Charles Ersdal. Hän väitteli modernista vyöhyketerapiasta Malagassa vuonna 1986.

Ersdal kehitti vyöhyketerapiaa yli 25 vuoden aikana hoitamalla ja tutkimalla tuhansia ihmisiä ja perehtyi perinpohjin ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan. Hän kartoitti hyvin yksityiskohtaisesti jalkaterän vyöhykkeet ja löysi sieltä eniten heijastuspisteitä sekä kehon alueita. Näin hän myös kehitti menetelmän, joka perustuu puhtaasti anatomiaan, fysiologiaan, patologiaan ja immuunibiologiaan eli olemassa oleviin todellisiin kehon toimintoihin. Vyöhyketerapiassa hoidetaan kehon häiriöiden syntysyitä, ei vain oireita. Häiriöiden syyt ovat useimmiten aivan muualla kuin oireet.

Vyöhyketerapian toimintaperiaate

Keho on jaettu kymmeneen pitkittäissuuntaiseen vyöhykkeeseen. Kehon alueet ja elimet löytyvät heijasteina vastaavilta vyöhykkeiltä jalkaterästä. Jalkaterän heijasteita rystysillä ja sormilla painelemalla terapeutti lähettää signaalin vyöhykeratoja pitkin kehon eri alueille ja aivoihin, sieltä autonimisen hermoston avulla ihmisen elimistö alkaa normalisoida elintoimintoja. Terapeutti toimii vain impulssin antajana. Elimistön tasapainottuminen edellyttää, että vyöhyketerapiakäsittely tehdään hyvin huolellisesti ja että heijasteet myös löydetään ja käsitellään niiden oikeasta kohdasta sekä syvyydestä. Näin mahdollisesti löytyvät kipukohdat kertovat myös ko. alueen häiriötilasta, joiden normalisoitumista voidaan seurata hoitokertojen edetessä.

Käytännön tietoa vyöhyketerapiasta

Asiakkaan on hyvä osallistua aktiivisesti hoitoon terapeutin kanssa ja ottaa vastuu oman terveytensä ylläpitämisestä noudattamalla saamiaan ohjeita mm. ravinnosta, liikunnasta ym. elämänhallinnasta. Mikäli häiriötiloja on elimistöön syntynyt, on silloin viimeistään tehtävä muutos niihin tekijöihin, jotka ovat häiriön aiheuttaneet.

Vyöhyketerapiakäsittelyn aikana asiakas istuu mukavasti lepotuolissa ja terapeutti käsittelee peukalolla tai rystysillä jalkaterän heijasteet tarkassa järjestyksessä. Asiakas voi tuntea hoidon aikana tai jälkeen monenlaisia reaktioita kuona-aineiden lähdettyä liikkeelle elimistössä, mutta nämä reaktiot ovat tilapäisiä ja kertovat hoidon vaikutuksista. Ammattitaitoinen ja koulutettu, diplomin suorittanut terapeutti osaa arvioida kunkin asiakkaan tilanteen sekä suositella tarvittaessa jotain muuta hoitomuotoa tai kehoittaa ottamaan yhteyttä lääkäriin, hammaslääkäriin tai muihin asiantuntijoihin.

Ersdalin kehittämä vyöhyketerapia on osaavan terapeutin käsissä voimakkaasti ja tehokkaasti vaikuttava hoitomuoto. Hyviä hoitotuloksia voisimme luetella vaikka kuinka paljon, mutta mainitakseni joitakin: vauvojen koliikkikivut, vatsantoimintaongelmat, päänsärky, migreeni, ischias, erilaiset kivut ja säryt, korvatulehdukset ja tulehduskierteen katkaisu, virtsatietulehdukset, yleensäkin kaikenlaiset infektiot, stressi, unettomuus. Suosittelemme kokeilemaan rohkeasti vyöhyketerapiaa, jopa sellaisiin vaivoihin, mihin virallinen lääketiede ei ole tuonut apua.

Klikkaamalla sivun reunassa olevaa “Suomen Vyöhyketerapeutit ry:n” logoa, löydät Sinua lähimpänä olevan koulutetun terapeutin.